Portugalijan kel'

Portugalijan kel' (ičeze nimituz: português, língua portuguesa) om üks' ibero-romanižiš, indoevropižiš kelišpäi.

Reguliruindorganzacijad oma Rahvahidenkeskeine portugalijan kelen institut (Instituto Internacional da Língua Portuguesa, IILP, Prai, Kabo Verde, vspäi 2002), Lissabonan Tedoakademii i Brazilijan literaturan akademii (Rio-de-Žaneiro).

Leviganduz

Kel' om Portugalijan, Brazilijan, Angolan, Mozambikan, Kabo Verden, San Tome da Prinsipin i Päivnouzmaižen Timoran valdkundkel', mugažo EÜ:n üks' oficialižiš kelišpäi.

Pagižijoiden lugu om 223 millionad ristituid kuti kodikel' (2016), heišpäi nell' videndest elädas Brazilijas, i 20 mln ristituid toižeks keleks. Lähembaine heimkel' om ispanijan kel'.

Ümbrikirjutand

Portugalijan kirjkel' om latinan kirjamišton pohjal. Kirjamišt mülütab kaik 23 kirjant, i kirjamid diakritikanke (Á, Â, Ã, À, Ç, É, Ê, Í, Ó, Ô, Õ, Ú), diakritižed znamad ei antkoi kirjamele erilišt statusad. K-, W- i Y-kirjamed oma sanoiš verazmaiženke augotižlibundanke vaiše.

Sanoiden järgenduz om SVO, harvemba SOV (konz objekt om personaline pronomin). Substantivoil ei ole kändlust, kaks' sugud (mužik- i naižsugu) artiklinke ozutajaks, kaks' lugud (üks'lugu, äilugu). Rippui adjektiv panese substantivan jäl'ghe tobjimalaz. Adjektival koume rindatuzmärad: komparativ, superlativ, i form ladun korktanke märanke, se kändase «lujas»-sananke: grande «sur'», máximo «lujas sur'».

Kaikiš amuižembad löutud tekstad portugalijan kelen sanoidenke datiruišoiš 9.-12. voz'sadoil. Vanhan portugaližen kirjankelen norm paneškanzihe 14.-16. voz'sadoil kirjoiden painandan levitandanke.

Lugusanad

um — üks'
dois — kaks'
tres — koume
quatro — nell'
cinco — viž
seis — kuz'
sete — seičeme
oito — kahesa
nove — ühesa
dez — kümne
vinte — kaks'kümne
trinta — koumekümne
cem — sada
mil — tuha

Frazad

Ola! — Tervhen!
Qual é o seu nome? — Kut sindai kuctas?
De onde voce é? — Kugalaine oled?
Onde voce mora? — Kus sinä eläd?
Tchau! — Nägemižhesai!
Obrigada. — Kitän.

Homaičendad