Ristitun aju
Ristitun aju vai aju om melekahamb ristitun hibjan pala, mitte sijadase pän südäimes.
Ai om pehmed, sädakuine, vauged da harmaz i täutab kaiken aivoiden haudan pän südäimes. Hän om kaks'pol'ne. Üks' pala om suremb i nimitase sureks aižeks, toine penemb i nimitase peneks aižeks. Jäl'gmäižespäi ühten mul'gun kal't pän pohjaspäi läbitab üks' aivoiden sarakod, mitte täutab sel'gänröunan torhud i nimitase sel'gänröunan-sarakoks. Aivoišpäi da sel'grozo-säsuišpäi jokseb äi peenid niidoid parikod, kaikuččel üks' oiktale, toine hurale polile; nimed mülüdas teravas äjihe oksihe, i oksad vai palad mülüdas läz kaikihe tahoihe hibjaha. Nenile nituile om nimituz nervad.
Aividen i nerviden kal't heng libutab hibjan paloid da talutab erazvuiččid azjtegoid, niiden kal't mö-ki voim tedištada mirun irdpolespäi. Ozutesikš: tahtoim meiden jaugad libutada i lähtta lähtmaha vai käzid libutada i midä-se otta, ka heng ezmäi om meles tehmižes, melespäi tegevuz mäneb nervha i nervad libutaba lihakoid, sikš ned iče keradasoiš i sädaba mugoižid likundoid, miččid tahtoim. Hot' möst: konz mö üht-se azjad kogonem-ki, ka vauktad jonused tuleba azjaspäi sil'mha i sil'mišpäi ühthe eriližehe nervoihe päliči aivoihe i sigä heng sab azjan tedoidust. Ku nece nerv mureneb, ka nägu om lopus, olgha sil'm muite i päle kacta kut terveh tahtoib. Konz sorm šingotase muga, miše se kibutab, ka jäl'ges om nervoid sormiš, kudambad muga tegeba, miše mö tundem kibedust. Sikš ristitul-ki neniš hibjan paloiš, miččid ei kosketkoi nervad, kut kündled da hibused, ei ole nimittušt tundmust. Aivoiden i sel'gänvuiččiden sädused oma lujas tarbhaižed da hilläd hibjan palad, sen tagut niid mugažo om varjoitud koviden luižiden keskes. Ku lükäiduz heid pöl'gästoitab vai töndab lujas, ka ristit saiše enamba kaiked vaiše häl'gästust vai mel' läksi päspäi. Aivoišpäi läbitadas äi suid; ku ned oma ližaks veri täuttud, ka nimed pigestaba aivoid. Muga tegese erasiš läžujil i läžui sid' zavodib sonita voib olda mugažo melentartuižid tempoid tehmaha. Mugažo om istorii, konz ristit ližadub vinad vai toižid väghid jomid. Sišpäi om kebn sel'genzoitta, mikš humalaižil ristitul ei linne hüvä käzi kelenke, jügutab i ei voigoi seižutada jaugoil. Sikš tervhuden täht om lujas satusekaz pidäda hol't kaikiš azjoišpäi, miččed ajaba vert pähä da hengele.
Erazvuiččid agjaspäi i sel'gläižespäi lähtejid nervod ičeze taht ohjandab täuzin; om-ki toižid-ki nervod, miččiden päl tahtol ei ole nimittušt valdad. Mugoižed nervad mülüdas südäimehe, suugha, maksaha i sömtegimištandorganizacijha. Sooperaspäi veri jokseb hibjas ümbri, hengahtand kestase edemba, sömine šingotase, tahtoigoi mez' voib tahtta, i magaduz-ki kestase kaik edemba. Om melentartušt nägištada, kut nervine aktivižuz veren ümbriradmižen aigan om eriližikš sur' da terav. Muga mäneb, konz ken-se huigenzoitab vai ičtaze vihanzoitab, mod ruskedas; siloi veri nägub penikaižiden suhišpäi ajatuseks. No konz ken-se äkkid hül'gäidab, ka hänel mod vaugeneb, siš meles, miše aivoiden da nerviden radon kal't ver voib ohjata nahkan al südäimehe tagaze.
Nervad, miččed ei ole alištunuded tahtol, oma kaiken aigan aktivižed da ei lebaikoi nikonz sihesai, kuni mez' eläb. No aivoiden i sel'gänvuiččiden sädand i ned nervad, miččed tarbiž kundelta tahton sanad, paksus tahtoiba lebaitas. Nimed lebaidasoiš siloi, konz mö magadam. Ö om kaikiš paremb lebun aig, no ristitul ei tarbiž enamba magata, konz pidab antta hibjale täut väged möst. Ken äjan magadab, linneb laškaks i nörtoitaižeks. Täuz'kaznusel ristitul om kül'bet, konz hän magadab 7 časud öks päivaks. No lapsile tarbiž magata enamba aigad, i sidä enamba, miččed norembad hö oma. Erasiš läžujil uni kadob ani, erasiš tärktoiš möst läžujad magatas enamba, mi tervehiš olijoiš.
Kacu kirjutuz
[vajehta | vajehtada lähtetekst]Kirjkel'
[vajehta | vajehtada lähtetekst]- Hurda Jakob, "Rahvahaspäi", Tarto Kalender 1868; udessündutadud kirjas "Looja ees", Tartu, 2005.