Mine sisu juurde

Makiavelli Nikkolo

Vikipedii-späi
Makiavelli Nikkolo
ital.: Niccolò di Bernardo dei Machiavelli
Nikkolo Makiavellin portretan pala, Santi di Tito (1536−1603) pirdi voikuvad 16. voz'sadan kahtendes poles
Nikkolo Makiavellin portretan pala,
Santi di Tito (1536−1603) pirdi voikuvad 16. voz'sadan kahtendes poles
radmižen toižend:

kirjutai, politikanmez', istorik, filosof, political theorist, military theorist, kändai, runokirjutai, diplomaat, näitekirjanik

sündundan dat:

3. semendku 1469[1][2][3]

sündundan sijaduz:

Florencii, Firenze Vabariik[d][1][2]

valdkund:

 Firenze Vabariik[d]

kolendan dat:

21. kezaku 1527[1][3][2] (58 vot)

kolendan sijaduz:

Sant'Andrea in Percussina[d], Firenze Vabariik[d]
Florencii, Firenze Vabariik[d][1][2]

tat:

Bernardo di Niccolò Machiavelli[d]

mam:

Bartolomea di Stefano Nelli[d][4]

avtograf:

 Makiavelli Nikkolo VikiAitas
Om sädusid VikiPurtkiš VikiPurde

Nikkolo Makiavelli (ital.: Niccolò di Bernardo dei Machiavelli [nikkoˈlɔ mmakjaˈvɛlli]; sünd. 3. semendku 1469, Florencii, Florencijan Tazovaldkund — kol. 21. kezaku 1527, sigä-žo) oli italijalaine filosof da kirjutai, politikanmez' i sur'oigenu.

Nikkolo oli sündnu San Kašano in Val' di Pez-külähä läz Florencijad, Bernardo di Nikkolo Makiavelli-advokatan (1426−1500) i hänen Bartolomea di Stefano Neli-akan (1441−1496) kanzha. Kaks' vanhembašt sizart oli — Primavera (1465) i Margarita (1468), mugažo noremb Totto-vell' (1475). Openduz andoi tuleban aigan filosofale latinižen i italižen klassikan täuzid tedoid.

Makiavelli kirjuti severz'-se tedotöid sodateorijas, abuti nevondoil kaita Florencijad. Oli varmdan valdkundaližen tobmuden polenpidajan i laski kävutada miččid taht mahtusid samha necidä metod. Hänen politiž-filosofine «Valdoičii»-kirj (it. Il Principe, 1513) om pästtud tošti äi kerdoid vspäi 1532, se augotab erazvuiččid traktuindoid tähäsai, Makiavelli-ki jäti äi kommentarijoid kirjale. Vll 1520−1525 radnikoiči Florencijan istoriografal, kirjuti «Florencijan istorii»-kirjan i pästi satusekahid komedižid p'jesid: «Klicija» (1525) i «Mandragola» (1518). Sädi kaks' poemad: «Ezmäine dekad» (1504) i «Kahtenz' dekad» (1509), kirjuti «Bel'fagor»-romanan (1515).

Filosof sai hüväd radnikust Florencijan Tazovaldkundan apparatas (1498−1512) i nai vn 1501 elokus, Marietta de Luidži Korsini oli Nikkolon ak. Sündutihe viž last naimiželos: Pjero, Bartolomea, Bernardo, Ludoviko, Guido.

  1. 1,0 1,1 1,2 1,3 Mansfield H. Encyclopædia Britannica
  2. 2,0 2,1 2,2 2,3 Inglese G. Dizionario Biografico degli Italiani — 2006. — Vol. 67.
  3. 3,0 3,1 BeWeB
  4. Pas L. v. Genealogics — 2003.
Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe.