Hebo

Kodihebo

Hebo (lat.: Equus caballus) om kabjživat.

Hebo om kodikoittud ristituil lujas amu jo. Sil om sur' znamoičend ristituiden civilizacijan istorijas.

Hebon emä om kobul vai emähebo, a hebon iža om ižahebo.

Hebon poig om varz, varzaine.

Kazvanu varz om ubeh. Sauvatadud hebo — oreh.

Heboho sidotud vepsän muštatišed da ozoitesed

Muštatišed

• Ak da lehm, mužik da hebo.
• Ala aja hebod kunutal, a aja kagral.
• Hebo ei ičeze händale polge.
• Hebod taganpäi, koirad edespäi, ristitud kaikiš polišpäi tarbiž varaita.
• Hein ei hebonno kävele.
• Händaspäi hebod ei voi vall'astada.
• Lahjoitud hebole suhu ei kactas.
• Pahal radnikal i hebo radol nukkub.
• Vanh hebo vagod ei travi.
• Änižen taga hebo koli, a sinai jo händ sus.

Ozoitesed

• Hebo hirnui lidnas, a tägä vall'astuz särahti (jumalanjuru).
• Pol'hebod, pol'habad (segl).
• Vellen hebošt ei voi tabata, sizaren laudruzuid ei voi kerata (ahav da taivaz).

Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe.