Kukoi

Kukoi käveleb kanoiden keskes.

Savikukoihut — pismäine Lüksemburgaspäi.

Kukoi (latin.: Gallus gallus) om lind, kanan ižač. Kukoin päl om čoma harj, händan höunhišt om rohl da kirjav paksus, kanaspäi erineden.

Diminutivižed nimed: kukoihut, (lapseline) kukša.

Kukoihe sidotud vepsän tärtused

• Kukoinsilmad — hämärsogeduz, sogenzoitusen läžund pol'pimeduses.
• Torakukoi — kaiken aigan toradai mez', čihak.

Kukoihe sidotud vepsän muštatišed da ozoitesed

Muštatišed

• Ei kukoi homendest to.
• Kanoidenke pande, kukoidenke libu.
• Kägi ei käsktes kukku, kukoi ei kuctes launu.
• Ozavale kukoi-ki munib / Ozavale i kukoi munib.
• Ozavale kukoi munib, a ozatomale i kana ei muni.

Ozoitez

Küläs rahvast om, kukoid ei launugoi, i rahvaz ei libugoi (kaumišt).

Kelenvänd

• Kurdiž kukoi, kurdiž variš — kurdiž vai tahtota kulmaha ristit, olii.

Kacu mugažo

• Kukoinharj (kazmuz)
• Merikukoi (lind)

Edesine lugemine

• Kukoi launub! (Irina Vinokurovan kirjoiden mödhe) //Kodima. — 2016. — # 12. — Lp. 7.

Nece kirjutuz om vaiše ezitegez. Tö voit abutada meile, ku kohendat sidä da ližadat sihe.